Huomio lasten oikeuksiin

attention-to-childrens-rightsKun sota, kriisit tai nälänhätä runtelevat, huonoimmassa asemassa ovat yleensä lapset.

Näin on ollut monissa kriisitilanteissa kautta historian. Erityisesti juuri lapset tarvitsevat ravintoa ja hoitoa vaikeissa tilanteissa, sillä he käyttävät paljon energiaa kasvuun ja kehitykseen.

Lapsen kehitys vaatii myös uusien asioiden oppimista eli koulutusta ja taitojen harjaantumista. Kriisialueilla ja kehitysmaissa pitäisi olla mahdollisuuksia niin tyttöjen kuin poikienkin opintielle. Alueen kulttuuritaustojen ei tulisi vaikuttaa siihen, miten eri ikäisiä ja eri sukupuolta olevia ihmisiä kohdellaan, vaan lapsilla tulisi olla tasapuoliset oikeudet niin terveyteen, koulutukseen, tasa-arvoon sekä turvalliseen elämään.

Näihin kysymyksiin on vastannut muun muassa Unicef ja monet muutkin vapaaehtoisjärjestöt maailmalla, jotka ovat alkaneet puolustaa yhteiskunnan heikoimpien lenkkien, lasten asemaa. Näin ollen on syntynyt avustusjärjestöjä, joiden tehtävänä on ollut vaalia lapsien oikeuksia eri maissa ja erilaisissa tilanteissa. Vuonna 1989 YK:n yleiskokous hyväksyi Lapsen oikeuksien sopimuksen, joihin kirjattiin alle 18-vuotiaan lapsen ihmisoikeudet. Sopimus on valtioita oikeudellisesti velvoittava, joten se eroaa Lapsen oikeuksien julistuksesta vuodelta 1959.

Lapsen hyvä asema yhteiskunnassa ei ole itsestäänselvyys, vaikka varsinaista sotatilaa ei olisikaan. Monissa kulttuureissa ja perheissä lapset ovat vanhuuden vara omille vanhemmilleen ja sen vuoksi lapsiluvut voivat olla perheissä suuria. Lapset joutuvat töihin ansaitsemaan perheelleen elantoa jo pieninä. Monet vanhemmat eivät osaa itsekään lukea tai kirjoittaa, eikä heillä ei ole käsitystä opiskelun tarjoamasta mahdollisuudesta parempaan tulevaisuuteen. Näin ollen he eivät pysty kannustamaan lapsiaan pitkäkestoiselle opintielle.

Työt, joita lapset tekevät, saattavat olla fyysisesti tai henkisesti kuormittavia ja päivät pitkiä. Töissä saatetaan olla tekemisissä vaarallisten aineiden ja kemikaalien kanssa, kuten joissakin kolmansien maiden tehdastöissä. Lisäksi työtehtävät voivat olla vaarallisia ja lapset joutuvat työskentelemään epäinhimillisissä olosuhteissa ilman tarvittavia suojaimia sekä ilman työtapaturmavakuutuksia. Vahinkoja varmasti sattuu, mutta niistä ei ole välttämättä olemassa kattavaa raportointia. Palkkaus on usein kehno, eivätkä ammattijärjestöt aja kovin yleisesti lasten asemaa työntekijöinä. Tämä on luonnollista, sillä silloinhan pitäisi tunnustaa, että laajamittaista lasten työssäkäyntiä harjoitetaan.

Toisaalta joissakin tilanteissa on katsottu, että lasten kohtuullisissa olosuhteissa tapahtuva työssäkäynti voisi estää vielä vakavampia seurauksia yksilölle, kuten lasten huumeiden ja päihteidenkäyttöä tai ihmiskauppaa. Aina koulutuksen järjestäminen lapsille ei ole niin helposti tehty, vaan siihen vaikuttavat monet seikat, kuten lapsen perhetilanne, kulttuuritausta, uskonnot ja uskomukset.