Humanitäärinen apu on materiaalisen ja logistisen tuen tarjoamista kaikkein suurimassa hädässä oleville ihmisille. Se on yleensä lyhytaikaista avunantoa, kunnes tuki esimerkiksi valtion tai paikallisten järjestöjen toimesta pystyy sen pysyvästi korvaamaan. Luonnonkatastrofit, ihmisten aiheuttamat onnettomuudet tai sodan aiheuttamat eriasteiset pakolaiskriisit ovat tämän päivän suurimmat avun tarpeen aiheuttajat. Ihmisten hätä on kautta aikojen pysynyt kutakuinkin samana: kodittomuus, ruoan ja puhtaan veden puute, sairaudet ja lääkkeiden tarve.

Kriisien kohtaamisessa ensisijainen tavoite on ihmishenkien pelastaminen, pahimman kärsimyksen lievittäminen, sekä ihmisten arvokkuuden säilyttäminen myös hädän keskellä. Avustusjärjestöt ja erityisesti katastrofirahastot, jotka on laitettu pystyyn nopeasti kriisin aikana, toimivat alussa lähes sataprosenttisesti yksittäisten ihmisten, yritysten ja organisaatioiden tuen varassa. Tämän lisäksi suuri osa alkuvaiheen toiminnasta tukeutuu vapaaehtoistyöhön itse kriisialueella, kunnes tilanne saadaan rauhoittumaan.

Kehitysapu taas eroaa humanitäärisestä avusta sen pitkäkestoisten tavoitteiden osalta, jotka kohdentuvat sosioekonomisiin tekijöihin kriisien taustalla. Tähän apuun kuuluvat muun muassa tekninen tuki, materiaalinen tuki, paikallisten hallintoelimien avustus, köyhyyden lievittäminen pitkällä, usein vuosien aikajänteellä ja muut kestävää kehitystä tukeva toiminta. Tämän tyyppinen avustus annetaan usein maidenvälisesti, mutta avustusjärjestöt voivat olla mukana koordinoimassa avustuksien kohdentamista sekä avustaa käytännön toimissa.

Avun tarve eri kriisien myötä on merkittävästi lisääntynyt viime vuosina erityisesti poliittisten levottomuuksien myötä, erityisesti Euroopassa laitamilla. Euroopan Unioni antaakin ylivoimaisesti eniten apua, tämän jälkeen listalla tulevat Yhdysvallat, Iso-Britannia, Saksa, Japani, Ranska, Ruotsi, Norja, Alankomaat, Kanada, sekä Australia. Suomi on maailman kehitysapua tarjoavien maiden listalla kymmenen joukossa, kun verrataan annetun avun määrää prosentuaalisesti bruttokansantuotteeseen. Tämän lisäksi Suomi antaa maan kokoon nähden merkittävää humanitääristä apua. Mainittavaa on myös, että Suomi oli mm. UNICEFIN ensimmäisiä avunsaajia toisen maailmansodan jälkeen.